lauantai 28. tammikuuta 2012

Marie Darrieussecq - Sikatotta

Menin kirjastoon ja pyysin hauskaa luettavaa. Olin ehkä sen päivän haastavin asiakas, sillä olen kuullut, että hauskoja kirjoja on loppujen lopuksi olemassa melko vähän ja onhan huumori monen mielestä melko henkilökohtainen asia. Eräs kirjastonhoitaja osasi kuitenkin suositella Darrieussecqin tarinaa minulle, mutta varoitteli samalla tarinan olevan joiltakin osin melko roisi. Olihan se. Ällöttäväkin. Mutta samalla nautittavimpia lukukokemuksia aikoihin. Tarina vie mennessään ensimmäisestä lauseesta alkaen.

"Minun on pakko kirjoittaa tämä kirja vitkastelematta, sillä jos minut löydetään nykyisessä tilassani, kukaan ei kuuntele eikä usko minua" s. 7

Lähtökohtana tarinassa on kafkamainen muodonmuutos, jossa Kafkan tarinaan erotuksena on se, että päähenkilö on nainen ja hän muuttuu siaksi. Kafkan Muodonmuutoksen ja tämän tarinan yhteisiä tekijöitä voisivat olla myös inhorealismi ja yhteiskuntakritiikki. Toisaalta kirjailija onnistuu mielestäni tempautumaan irti esikuvastaan jossain kirjan puolivälin jälkeen, jolloin tarina lähtee kulkemaan omia uriaan.

Nautin tarinasta todella paljon. Alkupettymyksen jälkeen loppuratkaisukin oli oikeastaan sopiva, kun sitä vähän aikaa mietiskeli. Tarinassa pelattiin paljon vastakohtien teemoilla esim.

- toiveikkuus vs. epätoivo
- erilaisuus vs. samankaltaisuus

Sikatotta etenee päähenkilön kokemusten kautta ja henkilöiden välistä dialogia on suhteellisen vähän. Päähenkilön sisäinen kamppailu on kiinostavaa ja välillä hänelle toivoisi tapahtuvan jotakin kääntentekevää, joka toisi hänelle toivoa. Teos on mieletön taidonnäyte ja osoitus siitä, kuinka 117 sivua voi joskua olla paljon enemmän kuin 1000 sivua. Taitavaa. Ällöttävää. Hauskaa. Mutta ennen kaikkea - luettavaa.


*****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti